Kuinka päädyimmekään Saniin ;)

Jessen poismenon myötä, oli oikeastaan itsestään selvyys uudesta koirasta. Milloin tulisi, mikä tulisi jne. oli vähän auki vielä. Tuli siinä selattua foorumeita niin kuin apulaakin. Paljon oli dobermanneja tarjolla, mutta niin kuin minä aina väitin ”ei meille ainakaan mitään dobermannia tule ikinä” tyylillä, niin eipä mennyt aikaakaan kun soiteltiin yhdestä koirasta ja käytiin sitä katsomassakin. Ainut ongelma oli siinä, kun se oli uros ja Rocky on uros niin yhteensynkkaus ei toiminut. Alkuun ajateltiin, että ei meille ikinä pentukoiraa kun siinä on niin ”iso homma” mutta tarkemmin mietittynä päädyimme kuitenkin pentuun. Aloimme surffailemaan kenneleitä ja etsittiin pentuja. Otin yhteyttä suoraan kasvattajiin ja kerroin meidän tilanteen ja mihin koira on tulossa. Osa sanoi suoraan ei, koska näyttelyt ei ollut välttämättömyys. Sekä osasyy oli se, ettei ollut dobberista kokemusta…

Kunnes Little League´silta Nina kirjoitteli meille että on kiinnostunut myymään meille koiran (saimme pari muutakin myönteistä vastausta, mutta Ninaan päädyttiin)

Nina lähetteli kuvia, ja kartoitettiin tarkemmin mihin käyttöön ja millaista ja minkäväristä koiraa. Haluttaisiko uros vai narttu. Jolloin ehdotti meille yhtä pentua, jolla on pikkuväri häiriö takajaloissa. Antaisi siitä vielä parinsadan alennuksen. Noh, mikäpä siinä…

Lähetti koirasta kuvan ja sovittiin, että soitellaan lisää. Minä rupesin jo nimeä miettimään, ja illalla kun mentiin sänkyyn, sanoinkin Heikille että tiedätkö mitä… Siitä koirasta voisi tulla Sani. En saanut sitä mielestäni. Heikki sanoi, että olisi hyvä odottaa ne kennel nimet ja miettiä sitten uudestaan. Nina kun ne lupasi maililla laittaa tulemaan. Voiko paremmin enää mennä, eräs nimi oli juuri tuo mikä meillä nyt on Shanya, JIPPII, se on meidän!